Blogini siirtyy osoitteeseen travellingonwheelsblog.wordpress.com. 

Nähdään siellä!

Käyn kaksi kertaa viikossa fysioterapiassa, joista toinen on yleensä allasterapiaa ja toinen tavallista salijumppaa. Jos en käy terapiassa, huomaan eron jo parin viikon jälkeen: lihakset ovat normaalia kankeammat ja eri asentojen ylläpitäminen omin voimin on työläämpää, esimerkiksi ryhti on huonompi. 

Fysioterapiassa tehdyt liikkeet ovat yleensä kävelyä tai joskus juoksua. Painokevennetty kävely tarkoittaa sitä, että ylhäältä roikkuvat valjaat pitävät minut pystyssä, jolloin voin keskittyä itse harjoitukseen. Allasterapiassa harrastan muun muassa vesijuoksua ja muita erilaisia fyysistä kuntoa parantavia harjoituksia.

Fysioterapiassa käymisestä on paljon hyötyä ja se on osa arjen rutiineitani. Fysioterapia myös motivoi minua liikkumaan, kuten esimerkiksi käyttämään käsipyörää omalla ajallani, mikä lisää harrastamani liikunnan monipuolisuutta.

Työnantajamallin hyvä puoli on mielestäni vapaus päättää siitä, kenet haluan palkata. Näin saan juuri itselleni sopivan avustajan, joka on aina sama; ei siis vaihtuva, kuten palveluasumisessa olisi. Nykyisellä mallilla myöskään avustusaikoja ei peruta tai lyhennetä viime tipassa, kuten ennen usein tapahtui. 

Työnantajamallin kääntöpuolena voi pitää kaikkia niitä velvollisuuksia, joita työnantajuuteen kuuluu. Palkan maksaa ja siihen liittyvät asiat huolehtii kaupunki, mutta kirjoitan itse esimerkiksi työsopimukset ja laadin työvuorot sekä tarkastan, että työtuntilistat on kirjoitettu oikein. On myös huolehdittava siitä, että avustajatunteja on käytetty vain se määrä, jonka sosiaalitoimi on minulle myöntänyt. Välillä se on raskasta, mutta toisaalta olen saanut nämä asiat kuitenkin jouhevasti hoidettua.

Kuulun Heta-liittoon, joka on henkilökohtaisia avustajia palkkaavien henkilöiden liitto. Sieltä saan tarvittaessa neuvoja ja tukea lakimieheltä. Heta-liittoon kuulumalla avustajani saa myös hieman paremman palkan ja muita työehtosopimuksen mukaisia etuja.

Muuttaminen on kaikille vaivalloista ja hankalaa, mutta vammaisen on otettava huomioon vielä muutama seikka lisää. Juuri minulle sopivan asunnon löytäminen vapailta markkinoilta osoittautui vaikeaksi - aina jokin tarvittava asia puuttui ja asuntoon tarvittavien muutostöiden määrä olisi kasvanut liian isoksi. Lopulta asunto löytyi pihan toiselta puolelta, TA-yhtymän kautta. Asunto oli jo valmiiksi suunniteltu esteettömäksi pyörätuolia käyttävälle.

Pakkaaminen ja itse muutto sujuivat hyvin avustajan ja perheen avustuksella. Muuttoa varten hain ja sain hieman lisää avustajatunteja, joten kaikki tuli kunnialla hoidettua. 

Asunnon muutostyöt ovat pakollinen tukitoimi, jonka vammainen välttämättä tarvitsee selviytyäkseen kotona. Minulle myönnettiin samojen muutostöiden siirto, kuin mitkä olin saanut jo edelliseen asuntoon: parvekkeen oveen lisättiin kaide, keittiön hanan varsi vaihdettiin pidemmäksi, oveen asennettiin ovimoottori, sähköinen ovisilmä ja postikassi. Ovimoottori toimii kaukosäätimellä, koska en itse saisi asunnon ovea muuten auki. 

Olen myös erittäin tyytyväinen vaihtopaikkaani kaikin tavoin. Sain tehdä kiinnostavia kirjastoalan toimistotöitä ja sain arvokasta työkokemusta myös jatkoa ajatellen. Työkaverini aktiivisuuden ansiosta sain myös kaksi maksutonta fysioterapiakäyntiä – olinhan koulun kirjoilla tämän ajan. Asuntolassa kaikki toimi ja vapaa-ajalla olen saanut nähdä Saksaa sekä itsenäisesti että paikallisten opastamana.

Muita kulttuurieroja saksalaisten ja suomalaisten välillä olen huomannut ainakin sen, että saksalaiset ovat puheliaampia kuin suomalaiset. He kestävät hiljaisuutta huonommin kuin suomalaiset, jotka ovat tottuneet puhumaan silloin kun on asiaa.

Matka nostatti matkakuumetta taas uusiin reissuihin.

Heidelberg:

Schwetzingen

Heidelberg on noin Oulun kokoinen opiskelijakaupunki, joka on tunnettu myös romantiikan ajan arkkitehtuurista ja linnnoituksesta. Olen käynyt siellä jo useamman kerran, koska sinne on täältä niin helppo mennä ja se on mukavaa ajanvietettä työpäivän jälkeen.

Kaupungissa on suurikokoinen kävelykatualue, jonka sisällä on noin kahden kilometrin mittainen ostoskatu, josta on tarttunut mukaan kaikenlaista kivaa kotiin vietävää. :) Huomenna menemme isommalla porukalla syömään Heidelbergiin perinteiseen saksalaiseen ravintolaan.

Täällä on leveät käytävät, tarpeeksi hissejä ja jo mainittu liukumäki hätätilanteita varten. (Täällä sattui muutama päivä sitten palohälytys, jolloin jouduin tai pääsin käyttämään sitä ihan oikeasti. Myöhemmin selvisi, että hälytys oli aiheeton.) Koulun käytävillä on myös inva-wc:t naisille ja miehille erikseen. Työpäivän aikana käydään syömässä koulun ruokalassa, jossa leimataan ruokailu samalla tavalla kuin koululla, jossa olen kirjoilla. Täällä on tunnin lounastauko ja myös puolen tunnin tauko aamiaisen syömistä varten, joten ennen työpäivän alkamista ei välttämättä tarvitse laittaa aamiaista ollenkaan.

Koulun yhteydessä sijaitsevassa asuntolassa on kaikissa kerroksissa kaksi yhteiskeittiötä, oleskelutilat ja atk-huone, sekä työntekijä, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa. Kaikissa huoneissa on hätänapit sängyn vieressä, ja täällä on myös öisin hoitajan päivystys. Saksalaiset ovat myös kovia kierrättämään: jopa huoneissa on kolme eri roskista, johon lajitella.

Matka sinne kesti vaihtoineen vajaan tunnin. Pyörätuolilla liikkuvan ei tarvitse ostaa erikseen pyörätuolipaikkaa toisin kuin suomessa. Jos asuisin pysyvästi saksassa, saisin matkustaa ilmaiseksi yksin tai avustajan kanssa. Neckargemündin ja Heidelbergin alue on täynnä eräänlaisia metsän peittämiä vuoria, mutta Mannheimiin mennessä maisema muuttui aukeaksi.

Olin saanut kirjastosta lainaan Mannheimin opaskirjan, johon oli ystävällisesti merkattu paikkoja, joissa käydä. Opaskirjan avulla myös suunnistaminen oli helppoa. Kävimme kahdessa kuuluisassa puistossa, ja kaupungin keskustassa shoppailemassa. Mannheim on vanha ja kuuluisa kauppapaikka, johon tullaan myös Heidelbergistä.

Alla on kuvia, valitettavasti niihin ei saa järkevästi aseteltua kuvatekstejä, joten päätin jättää ne kokonaan pois.

Työt alkoivat sen jälkeen nopeasti. Tähän mennessä olen tehnyt jo monenlaisia kirjaston toimistotöitä. Olen esimerkiksi syöttänyt palautettuja kirjoja järjestelmään, tehnyt kirjatilauksia, tarkistanut äänikirjojen tietoja ja päivittänyt asiakastietoja rekisteriin. Tänään seurasin lapsille pidettävää satutuntia. Työtä on ollut tarpeeksi ja se on ollut vaihtelevaa. Työhön kuuluu paljon esimerkiksi erilaisten koodien syöttämistä järjestelmään, ja se on sujunut luontevasti. Saan myös halutessani lainata kirjoja kirjastosta.

Vapaa-ajalla olen käynyt jo Heidelbergissä ensimmäisen kerran, tänään olen menossa uudestaan työkaverin kanssa. Täällä on lämmin sää, varmasti yli 25 astetta ja aurinko paistaa. Eilen kävin myös läheisellä näköalapaikalla katsomassa maisemia.