Viime postauksessa sivusin sitä, että henkilökohtainen apuni tulee kokonaan työnantajamallilla. Se tarkoittaa sitä, että toimin työnantajana avustajileni, jotka auttavat minua päivittäisissä toimissani. Tarvitsen apua esimerkiksi pukeutumisessa ja riisuutumisessa, ulkona liikkumisessa, ruuanlaitossa näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Työnantajamallin hyvä puoli on mielestäni vapaus päättää siitä, kenet haluan palkata. Näin saan juuri itselleni sopivan avustajan, joka on aina sama; ei siis vaihtuva, kuten palveluasumisessa olisi. Nykyisellä mallilla myöskään avustusaikoja ei peruta tai lyhennetä viime tipassa, kuten ennen usein tapahtui. 

Työnantajamallin kääntöpuolena voi pitää kaikkia niitä velvollisuuksia, joita työnantajuuteen kuuluu. Palkan maksaa ja siihen liittyvät asiat huolehtii kaupunki, mutta kirjoitan itse esimerkiksi työsopimukset ja laadin työvuorot sekä tarkastan, että työtuntilistat on kirjoitettu oikein. On myös huolehdittava siitä, että avustajatunteja on käytetty vain se määrä, jonka sosiaalitoimi on minulle myöntänyt. Välillä se on raskasta, mutta toisaalta olen saanut nämä asiat kuitenkin jouhevasti hoidettua.

Kuulun Heta-liittoon, joka on henkilökohtaisia avustajia palkkaavien henkilöiden liitto. Sieltä saan tarvittaessa neuvoja ja tukea lakimieheltä. Heta-liittoon kuulumalla avustajani saa myös hieman paremman palkan ja muita työehtosopimuksen mukaisia etuja.